Karma, sielu ja jälleensyntyminen “36” -liveroolipelissä
Karmalla, sielulla ja jälleensyntymisellä tarkoitetaan tässä pelissä hyvin monen eri käsityksen yhdistettyjä ja yksinkertaistettuja pelimaailmaan paremmin sopivaksi muunneltuja versioita. Tällä ei ole tarkoitus loukata ketään tai levittää minkäänlaista faktatietoa, vaan ammentaa hyvää peliä mielenkiintoisesta teemasta.
Karma, karmatasapaino ja karman laki
Karma on eräänlaista aineetonta dataa, jota syntyy aina eloperäinen olion tehdessä jotain. Jokainen teko voi olla laadultaan hyvä, neutraali tai paha, ja teon laatu määrittelee myöskin syntyvän karman laadun. Toistaiseksi tiedetään, että pahoiksi teoiksi luetaan selkeästi yleisen moraalikäsityksen vastaiset teot, kuten murha ja varastaminen, kun taas hyviä tekoja on esimerkiksi toisten auttaminen ilman tietoista oman hyödyn tavoittelua. Tekojen laadun tutkiminen on edelleen ajankohtainen tutkimuskohde, joten vankkaa tieteellistä pohjaa kaikkien tekojen karmavaikutukselle ei ole. Paha ja hyvä karma siirtyy välittömästi teon jälkeen tekijän sieluun ja vaikuttaa siellä vallitsevaan karmatasapainoon. Neutraali karma ei siirry, sillä se on yksinkertaisesti selitettynä “tyhjää” dataa.
Karmatasapainolla tarkoitetaan sielun hyvän ja pahan karman vallitsevaa jakaumaa. Mikäli sielussa on enemmän laadultaan hyvää karmaa, on sielun karmatasapaino hyvä. Mikäli taas pahaa karmaa, sielun karmatasapaino on paha. Jos sielussa on yhtä paljon hyvää ja pahaa karmaa, on tasapaino neutraali. Hyvän karman lisäys tasapainottaa pahaa karmaa kohti neutraalia karmantasapainoa ja toisin päin. Karmatasapaino ei kuitenkaan muutu kovin helposti, vaan muutoksiin vaaditaan hyvinkin radikaaleja tekoja. On kuitenkin todettu, että mitä pienempi sielu on säteilymäärältään (kts. kohta “sielu”), sitä voimakkaammin pienetkin hyvät ja pahat teot vaikuttavat sielussa vallitsevaan tasapainoon.
Karman laiksi kutsutaan teoriaa, jolla karmatasapaino vaikuttaa eliöiden elämään ja sielujen jälleensyntymiseen. Hyvä karmatasapaino edesauttaa tämän lain mukaan hyvää elämää ja takaa sielun etenemisen jälleensyntymisen arvoasteikolla. Erittäin hyvällä karmantasapainolla on myös mahdollista saavuttaa moksha eli lopullinen vapautuminen jälleensyntymisen ketjusta. Neutraali karmatasapaino pitää yleensä elämän tasaisena ja sielun uudelleensyntymisen samantasoiseen ruumiiseen. Paha karmatasapaino puolestaan alentaa sielun jälleensyntymisen arvoasteikolla alhaisempaan ruumiiseen.
Koska uusia ihmissieluja ei enää synny, on mokshan tavoittelu laitonta. Mikäli tällaista huomataan, on rangaistuksena vankilatuomio ympärivuorokautisessa valvonnassa ja ohjauksessa, kunnes sielun karmatasapaino on neutralisoitunut. Ennen nykyaikaisia laitteita karmatasapainon laadun mittaaminen oli mahdotonta, mutta nykyisin tilanne on toinen: jokaisen ihmisen on lain mukaan käytävä mittauttamassa oman sielunsa karmatasapaino joka vuosi syntymäpäivänään.
Sielu
Sielu on energiamassaa, joka voidaan havaita siihen erikseen tarkoitetuilla energiamääriä mittaavilla laitteilla. Yleensä nuoret, eli toisin sanoen superviruksesta asti samassa ruumiissa pysytelleet, sielut säteilevät voimakkaammin ja vanhat, eli jo monessa ruumiissa vierailleet, sielut himmeämmin. Näin ollen vanhat sielut ovat epävakaampia ja niiden karmatasapaino vaihtelee enemmän. Sielu sijaitsee ihmisillä suurin piirtein keskellä rintakehää, hieman sydämen oikealla puolella, ja ylläpitää ruumiin elintoimintoja yhdessä sydämen kanssa. Ilman sielua sydän lakkaa toimimasta ja eliö kuolee. “Tuhoutuessaan”, eli esimerkiksi saavuttaessaan mokshan, sielu ensin tummuu säteilymäärän vähetessä, kunnes sielu lopulta katoaa kokonaan.
Sielut voidaan jakaa ihmiskehoista lähtöisin oleviin ihmissieluihin ja eläinten ruhoissa viihtyviin eläinsieluihin, joista ihmissielut säteilevät hieman voimakkaammin. Ihmissielut siirtyvät ruumiista toiseen karman lain mukaan, kun taas eläinsielut eivät voi tätä tehdä, vaan ne siirtyvät suoraan tuonpuoleiseen. Eläinsielut eivät myöskään kerää karmaa tai toimi karman lakien mukaan, eli uuteen eläinruhoon syntyy aina uusi sielu.
Sielut ovat olleet olemassa jo ennen jälleensyntymisen kierteen alkamista, mutta ne toimivat tuolloin hieman eri lailla. Sielut eivät siirtyneet ruumiista toiseen, vaan uuteen ruumiiseen syntyi aina uusi sielu, joka saavutti mokshan heti ensimmäisessä elämässään. Karman laki ei ollut voimassa, vaan ihmissielut käyttäytyivät pääosin samalla tavalla eläinsielujen kanssa. Nykyään uusia ihmissieluja ei enää synny, vaan kaikki vuoden 2122 jälkeen syntyneet lapset ovat saaneet sielunsa jälleensyntymän kautta. Ennen vuotta 2122 syntyneiden ihmisten sielut ovat todennäköisesti virustartunnan seurauksena saaneet kyvyn syntyä uudelleen. Uudet ihmisruumiit syntyvät samalla tavalla kuin ennenkin.
Elämän kiertokulku ja jälleensyntymisen logiikka
Kun jokin elämänmuoto syntyy, siirtyy lähin arvoasteikon mukaan sopiva kuolleen ruumiin jättänyt ihmissielu tähän uuteen kotiinsa. Muistot edellisestä elämästä jäävät kuolleen ruumiin aivoihin ja sielu siirtyy uuteen ruumiiseen neutraalissa karmantasapainossa. Poikkeuksena ovat suuren karmantasapainon sielut, jolloin sielu on uuteen ruumiiseen siirtyessäänkin hieman jompaan kumpaan karman laatuun virittynyt. Etäisyydellä ei ole väliä, vaan uusi arvoasteikolla sopiva ruumis voi olla kilometrienkin päässä.
Sielu siirtyy karman lain mukaan seuraavassa arvoasteikossa:
1) tuonpuoleinen, moksha, taivas, ylinen jne. (täältä ei enää edetä, vaan sielu saa rauhan)
2) ihminen
3) isot eläimet (esim. lehmä, hevonen, koira, kissa, susi)
4) pienet eläimet (esim. lintu, hiiri, kala)
5) hyönteiset
6) puut
7) kukat ja hyötykasvit
8) rikkaruohot ja muut hävitettävät kasvit
Esimerkiksi hirven sisällä oleva hyväkarmatasapainoinen ihmissielu voisi kuoleman koittaessa siirtyä takaisin ihmisruumiiseen, kun taas linnun sisällä oleva pahakarmatasapainoinen ihmissielu siirtyisi puuhun. Neutraalikarmatasapainoinen ihminen puolestaan pysyisi ihmisenä.